priimi

Suomi

Substantiivi

priimi (5)

1. (musiikki) kahden samankorkuisen sävelen välinen intervalli

Ääntäminen

• IPA: /ˈpriːmi/
• tavutus: prii‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	priimi	priimit
genetiivi	priimin	priimien (priimein)
partitiivi	priimiä	priimejä
akkusatiivi	priimi; priimin	priimit
sisäpaikallissijat
inessiivi	priimissä	priimeissä
elatiivi	priimistä	priimeistä
illatiivi	priimiin	priimeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	priimillä	priimeillä
ablatiivi	priimiltä	priimeiltä
allatiivi	priimille	priimeille
muut sijamuodot
essiivi	priiminä	priimeinä
translatiivi	priimiksi	priimeiksi
abessiivi	priimittä	priimeittä
instruktiivi	–	priimein
komitatiivi	–	priimeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	priimi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

lähtöisin latinan sanasta primus ’ensimmäinen’

Käännökset

1. kahden samankorkuisen sävelen välinen intervalli

englanti: prime

saksa: Prime f.

Aiheesta muualla

• priimi Kielitoimiston sanakirjassa