printti

Suomi

Substantiivi

printti (5-C)

1. (arkikieltä) painomedia eli erilaiset lehdet (käytetään mainosalalla)

   Printti on rajussa pudotuksessa.

   Moni paperilehti tulee ilmestymään ensin netissä ja sitten vasta printtinä. (city.fi)

2. (arkikieltä) tuotettu elokuvatallenne, tallenne, elokuvakopio

   Printti lojui pitkään varastossa ilman että kukaan tiesi sen olemassaolosta.

   Lähdin noutamaan erästä printtiä arkistosta.

3. taidegrafiikan painettu kuva, juliste
4. painokuva, painatus

   printti-T-paita

5. (arkikieltä) printattu asiakirja, tuloste

Ääntäminen

• IPA: /ˈprint̪ːi/
• tavutus: print‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	printti	printit
genetiivi	printin	printtien (printtein)
partitiivi	printtiä	printtejä
akkusatiivi	printti; printin	printit
sisäpaikallissijat
inessiivi	printissä	printeissä
elatiivi	printistä	printeistä
illatiivi	printtiin	printteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	printillä	printeillä
ablatiivi	printiltä	printeiltä
allatiivi	printille	printeille
muut sijamuodot
essiivi	printtinä	printteinä
translatiivi	printiksi	printeiksi
abessiivi	printittä	printeittä
instruktiivi	–	printein
komitatiivi	–	printteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	printi-
vahva vartalo	printti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin sanasta print

Liittyvät sanat

• printata

Yhdyssanat

printtiliuska

Aiheesta muualla

• printti Kielitoimiston sanakirjassa
• printti Suomen etymologisessa sanakirjassa