proosa

Suomi

Substantiivi

proosa (10)

1. (kirjallisuustiede) kertomakirjallisuuden laji; suorasanainen, ei säkeisiin tai runomittaan perustuva kirjallisuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈproːsɑ/
• tavutus: proo‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	proosa	proosat
genetiivi	proosan	proosien (proosain)
partitiivi	proosaa	proosia
akkusatiivi	proosa; proosan	proosat
sisäpaikallissijat
inessiivi	proosassa	proosissa
elatiivi	proosasta	proosista
illatiivi	proosaan	proosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	proosalla	proosilla
ablatiivi	proosalta	proosilta
allatiivi	proosalle	proosille
muut sijamuodot
essiivi	proosana	proosina
translatiivi	proosaksi	proosiksi
abessiivi	proosatta	proositta
instruktiivi	–	proosin
komitatiivi	–	proosine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	proosa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kertomakirjallisuuden laji; suorasanainen, ei säkeisiin tai runomittaan perustuva kirjallisuus

englanti: prose espanja: prosa kurdi: pexşan puola: proza ranska: prose f.

ruotsi: prosa saksa: Prosa f. tšekki: próza f. unkari: próza venäjä: проза

Liittyvät sanat

• kirjallisuus
• kaunokirjallisuus
• kertomakirjallisuus

Johdokset

• adjektiivit: proosallinen

Yhdyssanat

asiaproosa, lyhytproosa, proosaeepos, proosakertomus, proosakirjallisuus, proosakäännös, proosamuoto, proosaruno, proosateos, taideproosa

Aiheesta muualla

• proosa Kielitoimiston sanakirjassa
• proosa Tieteen termipankissa