provosointi

Suomi

Substantiivi

provosointi (5-J)

1. yllyttäminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈproʋoˌsoi̯nt̪i/
• tavutus: pro‧vo‧soin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	provosointi	provosoinnit
genetiivi	provosoinnin	provosointien (provosointein)
partitiivi	provosointia	provosointeja
akkusatiivi	provosointi; provosoinnin	provosoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	provosoinnissa	provosoinneissa
elatiivi	provosoinnista	provosoinneista
illatiivi	provosointiin	provosointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	provosoinnilla	provosoinneilla
ablatiivi	provosoinnilta	provosoinneilta
allatiivi	provosoinnille	provosoinneille
muut sijamuodot
essiivi	provosointina	provosointeina
translatiivi	provosoinniksi	provosoinneiksi
abessiivi	provosoinnitta	provosoinneitta
instruktiivi	–	provosoinnein
komitatiivi	–	provosointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	provosoinni-
vahva vartalo	provosointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi provosoida (vartalo provosoi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. yllyttäminen

espanja: provocación f.

Aiheesta muualla

• provosointi Kielitoimiston sanakirjassa