puinti

Suomi

Substantiivi

puinti (5-J)

1. viljanjyvien irrotus lyhteistä
2. (kuvaannollisesti) asian perinpohjainen käsittely jotta olennainen erotettaisiin epäolennaisesta

Ääntäminen

• IPA: /ˈpui̯nt̪i/
• tavutus: puin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puinti	puinnit
genetiivi	puinnin	puintien (puintein)
partitiivi	puintia	puinteja
akkusatiivi	puinti; puinnin	puinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	puinnissa	puinneissa
elatiivi	puinnista	puinneista
illatiivi	puintiin	puinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puinnilla	puinneilla
ablatiivi	puinnilta	puinneilta
allatiivi	puinnille	puinneille
muut sijamuodot
essiivi	puintina	puinteina
translatiivi	puinniksi	puinneiksi
abessiivi	puinnitta	puinneitta
instruktiivi	–	puinnein
komitatiivi	–	puinteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	puinni-
vahva vartalo	puinti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi puida (vartalo pui- ) + johdin -nti

Käännökset

1. viljanjyvien irrotus lyhteistä

viro: viljapeks, viljapeksmine

Liittyvät sanat

• puida
• riihi

Yhdyssanat

jälkipuinti, leikkuupuinti, riihenpuinti, viljanpuinti

Aiheesta muualla

• puinti Kielitoimiston sanakirjassa