pukimo

Suomi

Substantiivi

pukimo (2)

1. liike, jossa myydään ja joskus valmistetaan pukimia; vaatetusliike

Ääntäminen

• IPA: /ˈpukimo/
• tavutus: pu‧ki‧mo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pukimo	pukimot
genetiivi	pukimon	pukimojen pukimoiden pukimoitten
partitiivi	pukimoa	pukimoita pukimoja
akkusatiivi	pukimo; pukimon	pukimot
sisäpaikallissijat
inessiivi	pukimossa	pukimoissa
elatiivi	pukimosta	pukimoista
illatiivi	pukimoon	pukimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pukimolla	pukimoilla
ablatiivi	pukimolta	pukimoilta
allatiivi	pukimolle	pukimoille
muut sijamuodot
essiivi	pukimona	pukimoina
translatiivi	pukimoksi	pukimoiksi
abessiivi	pukimotta	pukimoitta
instruktiivi	–	pukimoin
komitatiivi	–	pukimoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pukimo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi pukea + johdin -(i)mo

Käännökset

1. liike, jossa myydään ja valmistetaan pukimia

ruotsi: beklädnadsaffär

Liittyvät sanat

• pukine

Synonyymit

• vaatehtimo

Yhdyssanat

lastenpukimo, herrainpukimo

Aiheesta muualla

• pukimo Kielitoimiston sanakirjassa