pullistuma

Suomi

Substantiivi

pullistuma (10)

1. laajentunut kohta, paisuma

Ääntäminen

• IPA: /ˈpulːisˌt̪umɑ/
• tavutus: pul‧lis‧tu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pullistuma	pullistumat
genetiivi	pullistuman	pullistumien (pullistumain)
partitiivi	pullistumaa	pullistumia
akkusatiivi	pullistuma; pullistuman	pullistumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pullistumassa	pullistumissa
elatiivi	pullistumasta	pullistumista
illatiivi	pullistumaan	pullistumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pullistumalla	pullistumilla
ablatiivi	pullistumalta	pullistumilta
allatiivi	pullistumalle	pullistumille
muut sijamuodot
essiivi	pullistumana	pullistumina
translatiivi	pullistumaksi	pullistumiksi
abessiivi	pullistumatta	pullistumitta
instruktiivi	–	pullistumin
komitatiivi	–	pullistumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pullistuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi pullistua + johdin -ma

Käännökset

1. pullistuma

englanti: protrusion, bulge

Liittyvät sanat

• valtimon pullistuma

Aiheesta muualla

• pullistuma Kielitoimiston sanakirjassa
• pullistuma Tieteen termipankissa