pummi

Suomi

Substantiivi

pummi (5)

1. (slangia) rappioalkoholisti
2. (slangia) henkilö, joka pummaa muilta tai elää muiden kustannuksella
3. (slangia) ilman maksua saatu etuus

   Matkustin Töölöön pummilla.

4. (arkikieltä) epäonnistuminen, harhalaukaus, pummaus

   Viimeisellä laukauksella Suomen ampumahiihtäjälle tuli pummi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpumːi/
• tavutus: pum‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pummi	pummit
genetiivi	pummin	pummien (pummein)
partitiivi	pummia	pummeja
akkusatiivi	pummi; pummin	pummit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pummissa	pummeissa
elatiivi	pummista	pummeista
illatiivi	pummiin	pummeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pummilla	pummeilla
ablatiivi	pummilta	pummeilta
allatiivi	pummille	pummeille
muut sijamuodot
essiivi	pummina	pummeina
translatiivi	pummiksi	pummeiksi
abessiivi	pummitta	pummeitta
instruktiivi	–	pummein
komitatiivi	–	pummeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pummi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• pummata
• lokki

Yhdyssanat

sosiaalipummi

Aiheesta muualla

• pummi Kielitoimiston sanakirjassa