punata

Suomi

Verbi

punata (73) (taivutus[luo])

1. varustaa punalla; värittää, maalata punaiseksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈpunɑt̪ɑˣ/
• tavutus: pu‧na‧ta

Etymologia

• substantiivi puna (vartalo puna- + pääte -ta (:-a-))

Käännökset

1. varustaa punalla

ruotsi: färga röd, rödfärga

Liittyvät sanat

• puna

Johdokset

• substantiivit: punaus, punaaminen

Aiheesta muualla

• punata Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

punata

1. (taivutusmuoto) yksikön abessiivimuoto sanasta puna

   ilma punata ‒ ilman punaa, punatta