puna

Suomi

Substantiivi

puna (10)

1. punainen väri; tämän värinen väriaine
2. (erit. yhdyssanan alkuosana) punainen

   punahilkka

   puna-armeija

Ääntäminen

• IPA: /ˈpunɑ/
• tavutus: pu‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puna	punat
genetiivi	punan	punien (punain)
partitiivi	punaa	punia
akkusatiivi	puna; punan	punat
sisäpaikallissijat
inessiivi	punassa	punissa
elatiivi	punasta	punista
illatiivi	punaan	puniin
ulkopaikallissijat
adessiivi	punalla	punilla
ablatiivi	punalta	punilta
allatiivi	punalle	punille
muut sijamuodot
essiivi	punana	punina
translatiivi	punaksi	puniksi
abessiivi	punatta	punitta
instruktiivi	–	punin
komitatiivi	–	punine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

alun perin tarkoittanut 'karvaa'^[1]

Liittyvät sanat

• pune

Johdokset

• adjektiivit: punainen, punakka
• substantiivit: punaaminen, punainen, punakko, punaus, punikki
• verbit: punakoitua, punastella, punastua, punata, punehtua, punertua, punoittaa, punoittua

Yhdyssanat

huulipuna, infrapuna, poskipuna, puna-ahven, punaahven, puna-ailakki, puna-apila, puna-armeija, punahapero, punaharmaa, punahehku, punaheltta, punaherttu, punaherukka, punahohse, punahohteinen, punahohto, punahohtoinen, punahome, punahonka, punahukka, punahuuli, punahuulinen, punaihoinen, punaisuus, punajuuri, punajuurikas, punajäkälä, punakaali, punakaarti, punakampela, punakapina, punakellertävä, punakellervä, punakeltainen, punakettu, punakirjava, punakoati, punakoiso, punakoralli, punakottarainen, punakuiri, punakukkainen, punakuorinen, punakuvesukeltaja-antilooppi, punakuvioinen, punakylki, punakylkirastas, punakynä, punakärpässieni, punakääpä, punalakki, punalaukka, punalehti, punaleppä, punalevä, punalihainen, punalippu, punametalli, punamulta, punamuurahainen, punamyyrä, punanahka, punanenä, punanenäinen, punaniska, punaoranssi, punapahkasieni, punapaita, punapeippi, punapippuri, punaposki, punaposkinen, punapurppura, punapuu, punapyökki, punapää, punaraitainen, punarinta, punaruskea, punaruutuinen, punasarja, punasiirtymä, punasikuri, punasilmäinen, punasimppu, punasipuli, punasolu, punasotka, punatakki, punatauti, punatiili, punatukka, punatulkku, punatähkä, punatähti, punavalkea, punavalkoinen, punavaloinen, punavarpunen, puna-vihersokea, punavihreä, punaviini, punaviiva, ruusunpuna, sinipuna, sinooperipuna, tulipuna, venetsianpuna, verenpuna

Aiheesta muualla

• puna Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

puna (10)

1. jokin Andeilla esiintyvistä ruohotasankotyyppisistä biomeista

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

punanaurutimali, punanflamingo, punanhiirihaukka, punaniibis, punankaivaja, punankanastero, punanmaatyranni, punannokikana, punanpeukaloinen, punanpiikkipyrstö, punansirkkunen, punansirkku, punantapakulo, punantinami, punantylli

Aiheesta muualla

• Artikkeli 724 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroatia

Adjektiivi

puna

1. yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta pun
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen maskuliinimuoto sanasta pun
3. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen neutrimuoto sanasta pun
4. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen elollinen maskuliinimuoto sanasta pun
5. monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta pun
6. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta pun