punnitus

Suomi

Substantiivi

punnitus (39)

1. punnitsemisen toteutus
2. (maanmittaus) vaaitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈpunːit̪us/
• tavutus: pun‧ni‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	punnitus	punnitukset
genetiivi	punnituksen	punnitusten punnituksien
partitiivi	punnitusta	punnituksia
akkusatiivi	punnitus; punnituksen	punnitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	punnituksessa	punnituksissa
elatiivi	punnituksesta	punnituksista
illatiivi	punnitukseen	punnituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	punnituksella	punnituksilla
ablatiivi	punnitukselta	punnituksilta
allatiivi	punnitukselle	punnituksille
muut sijamuodot
essiivi	punnituksena	punnituksina
translatiivi	punnitukseksi	punnituksiksi
abessiivi	punnituksetta	punnituksitta
instruktiivi	–	punnituksin
komitatiivi	–	punnituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	punnitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	punnitus-

Etymologia

Tämän sana-artikkelin tietojen paikkansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista.

Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä.

Kaikki tarkistettavat sivut

verbi punnita + johdin -us

Käännökset

1. punnitus

ruotsi: vägning, uppvägning

Liittyvät sanat

• punnitseminen

Yhdyssanat

punnituskartta, punnitustulos

Aiheesta muualla

• punnitus Kielitoimiston sanakirjassa