puntis

Suomi

Substantiivi

puntis (39)

1. (armeijaslangia) luvaton poistuminen varuskunta-alueelta

Ääntäminen

• IPA: /ˈpunt̪is/
• tavutus: pun‧tis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puntis	puntikset
genetiivi	puntiksen	puntisten puntiksien
partitiivi	puntista	puntiksia
akkusatiivi	puntis; puntiksen	puntikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	puntiksessa	puntiksissa
elatiivi	puntiksesta	puntiksista
illatiivi	puntikseen	puntiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puntiksella	puntiksilla
ablatiivi	puntikselta	puntiksilta
allatiivi	puntikselle	puntiksille
muut sijamuodot
essiivi	puntiksena	puntiksina
translatiivi	puntikseksi	puntiksiksi
abessiivi	puntiksetta	puntiksitta
instruktiivi	–	puntiksin
komitatiivi	–	puntiksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puntikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puntis-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• bunde
• punttaaminen

Aiheesta muualla

• puntis Kielitoimiston sanakirjassa