puolain

Suomi

Substantiivi

puolain (33)

1. koje tai laite jolla puolataan

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuo̯lɑi̯n/
• tavutus: puo‧lain

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puolain	puolaimet
genetiivi	puolaimen	puolaimien puolainten
partitiivi	puolainta	puolaimia
akkusatiivi	puolain; puolaimen	puolaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	puolaimessa	puolaimissa
elatiivi	puolaimesta	puolaimista
illatiivi	puolaimeen	puolaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puolaimella	puolaimilla
ablatiivi	puolaimelta	puolaimilta
allatiivi	puolaimelle	puolaimille
muut sijamuodot
essiivi	puolaimena (puolainna)	puolaimina
translatiivi	puolaimeksi	puolaimiksi
abessiivi	puolaimetta	puolaimitta
instruktiivi	–	puolaimin
komitatiivi	–	puolaimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puolaime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puolain-

Etymologia

• verbi puolata (vokaalivartalo puolaa- ) + johdin -in

Liittyvät sanat

• puola
• puolata

Yhdyssanat

• puupuolain

Aiheesta muualla

• puolain Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

puolain

1. (murteellinen) puolukka

   Keräsimme metsästä puolaimia.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (murteellinen) puola