puoltaja

Suomi

Substantiivi

puoltaja (10)

1. henkilö, joka puoltaa jotakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuo̯lt̪ɑjɑ/
• tavutus: puol‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puoltaja	puoltajat
genetiivi	puoltajan	puoltajien (puoltajain)
partitiivi	puoltajaa	puoltajia
akkusatiivi	puoltaja; puoltajan	puoltajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	puoltajassa	puoltajissa
elatiivi	puoltajasta	puoltajista
illatiivi	puoltajaan	puoltajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puoltajalla	puoltajilla
ablatiivi	puoltajalta	puoltajilta
allatiivi	puoltajalle	puoltajille
muut sijamuodot
essiivi	puoltajana	puoltajina
translatiivi	puoltajaksi	puoltajiksi
abessiivi	puoltajatta	puoltajitta
instruktiivi	–	puoltajin
komitatiivi	–	puoltajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puoltaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi puoltaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka puoltaa jotakin

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• puoltaja Kielitoimiston sanakirjassa