puska

Suomi

Substantiivi

puska (10)

1. (arkikieltä) pensas

   Jänis meni puskan taakse piiloon.

2. (alatyyliä, slangia) häpykarvoitus (erityisesti runsas karvoitus)

   Huomasikko sä, millanen tumma puska tolta rouvalta näky vaaleiden bikinihousujen läpi?

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuskɑ/, [ˈpuskɑ̝]
• tavutus: pus‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puska	puskat
genetiivi	puskan	puskien (puskain)
partitiivi	puskaa	puskia
akkusatiivi	puska; puskan	puskat
sisäpaikallissijat
inessiivi	puskassa	puskissa
elatiivi	puskasta	puskista
illatiivi	puskaan	puskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puskalla	puskilla
ablatiivi	puskalta	puskilta
allatiivi	puskalle	puskille
muut sijamuodot
essiivi	puskana	puskina
translatiivi	puskaksi	puskiksi
abessiivi	puskatta	puskitta
instruktiivi	–	puskin
komitatiivi	–	puskine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puska-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pensas

Ks. pensas

2. alat. häpykarvoitus

englanti: bush

ruotsi: buske

Liittyvät sanat

• pusikko
• posliini

Yhdyssanat

kukkapuska, puskaradio, puskaraiskaus

Idiomit

• tulla puskista - tulla ennalta arvaamatta

Aiheesta muualla

• puska Kielitoimiston sanakirjassa

Unkari

Substantiivi

puska

1. kivääri, pyssy