puudute

Suomi

Substantiivi

puudute (48-C)

1. aine, jota käytetään puudutuksessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuːdut̪eˣ/
• tavutus: puu‧du‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puudute	puudutteet
genetiivi	puudutteen	puudutteiden puudutteitten
partitiivi	puudutetta	puudutteita
akkusatiivi	puudute; puudutteen	puudutteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	puudutteessa	puudutteissa
elatiivi	puudutteesta	puudutteista
illatiivi	puudutteeseen	puudutteisiin puudutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puudutteella	puudutteilla
ablatiivi	puudutteelta	puudutteilta
allatiivi	puudutteelle	puudutteille
muut sijamuodot
essiivi	puudutteena	puudutteina
translatiivi	puudutteeksi	puudutteiksi
abessiivi	puudutteetta	puudutteitta
instruktiivi	–	puuduttein
komitatiivi	–	puudutteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puuduttee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puudutet-

Etymologia

• verbi puuduttaa (heikko vartalo puuduta- ) + johdin -e

Liittyvät sanat

• nukute

Aiheesta muualla

• puudute Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Verbi

puudute

1. indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä puuduma