puuttuminen

Suomi

Substantiivi

puuttuminen (38)

1. jotain vailla, jotain ilman oleminen
2. voimakkaasti kannan ottaminen

   Aikuisten puuttuminen lasten toilauksiin on usein tarpeen.

3. (lääketiede) puuttuma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puuttuminen	puuttumiset
genetiivi	puuttumisen	puuttumisten puuttumisien
partitiivi	puuttumista	puuttumisia
akkusatiivi	puuttuminen; puuttumisen	puuttumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	puuttumisessa	puuttumisissa
elatiivi	puuttumisesta	puuttumisista
illatiivi	puuttumiseen	puuttumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puuttumisella	puuttumisilla
ablatiivi	puuttumiselta	puuttumisilta
allatiivi	puuttumiselle	puuttumisille
muut sijamuodot
essiivi	puuttumisena (puuttumisna)	puuttumisina
translatiivi	puuttumiseksi	puuttumisiksi
abessiivi	puuttumisetta	puuttumisitta
instruktiivi	–	puuttumisin
komitatiivi	–	puuttumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puuttumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puuttumis-

Etymologia

verbi puuttua + johdin -minen

Liittyvät sanat

• puutuminen
• puutuma