pyyhin

Suomi

Substantiivi

pyyhin (33-D)

1. pyyhkivä laite

   Pyyhkimien sulat on vaihdettava.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpyːhin/
• tavutus: pyy‧hin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pyyhin	pyyhkimet
genetiivi	pyyhkimen	pyyhkimien pyyhinten
partitiivi	pyyhintä	pyyhkimiä
akkusatiivi	pyyhin; pyyhkimen	pyyhkimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	pyyhkimessä	pyyhkimissä
elatiivi	pyyhkimestä	pyyhkimistä
illatiivi	pyyhkimeen	pyyhkimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pyyhkimellä	pyyhkimillä
ablatiivi	pyyhkimeltä	pyyhkimiltä
allatiivi	pyyhkimelle	pyyhkimille
muut sijamuodot
essiivi	pyyhkimenä (pyyhinnä)	pyyhkiminä
translatiivi	pyyhkimeksi	pyyhkimiksi
abessiivi	pyyhkimettä	pyyhkimittä
instruktiivi	–	pyyhkimin
komitatiivi	–	pyyhkimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pyyhkime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	pyyhin-

Etymologia

verbi pyyhkiä (heikko vartalo pyyhi- ) + johdin -in

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (puhekieltä) pyyhkijä

Yhdyssanat

• tuulilasinpyyhin

Aiheesta muualla

• pyyhin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

pyyhin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pyyhkiä