raami

Suomi

Substantiivi

raami (5)

1. (arkikieltä, yl. monikollinen) kehys
2. (kuvaannollisesti) rajoittava tekijä

   Rahoituksenkin on mahduttava olemassa oleviin raameihin.

   Uuden teorian on mahduttava näihin ahtaisiin raameihin ja samalla selitettävä tukku ongelmia aiheuttamatta uusia, mikä tuottaa haasteita neutriinofyysikoille. (cupp.oulu.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑːmi/
• tavutus: raa‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raami	raamit
genetiivi	raamin	raamien (raamein)
partitiivi	raamia	raameja
akkusatiivi	raami; raamin	raamit
sisäpaikallissijat
inessiivi	raamissa	raameissa
elatiivi	raamista	raameista
illatiivi	raamiin	raameihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raamilla	raameilla
ablatiivi	raamilta	raameilta
allatiivi	raamille	raameille
muut sijamuodot
essiivi	raamina	raameina
translatiivi	raamiksi	raameiksi
abessiivi	raamitta	raameitta
instruktiivi	–	raamein
komitatiivi	–	raameine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	raami-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsin sanasta ram ’kehys’

Käännökset

1. raami

venäjä: рама

Liittyvät sanat

• karmi
• kehys
• puite
• raamitus

Johdokset

• adjektiivit: raamikas
• verbit: raamittaa

Yhdyssanat

budjettiraami, raamikertomus, raamisaha, raamisopimus

Aiheesta muualla

• raami Kielitoimiston sanakirjassa