raanu

Katso artikkeli Raanu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

raanu (1)

1. suomalais- tai saamelaistyyppinen seinämatto, jonka pinta on sileä; maton kaltainen, mutta seinälle ripustettavaksi tarkoitettu perinteinen kudonnainen, jota menneinä aikoina käytettiin yleisesti myös peitteenä

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑːnu/
• tavutus: raa‧nu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raanu	raanut
genetiivi	raanun	raanujen
partitiivi	raanua	raanuja
akkusatiivi	raanu; raanun	raanut
sisäpaikallissijat
inessiivi	raanussa	raanuissa
elatiivi	raanusta	raanuista
illatiivi	raanuun	raanuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raanulla	raanuilla
ablatiivi	raanulta	raanuilta
allatiivi	raanulle	raanuille
muut sijamuodot
essiivi	raanuna	raanuina
translatiivi	raanuksi	raanuiksi
abessiivi	raanutta	raanuitta
instruktiivi	–	raanuin
komitatiivi	–	raanuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	raanu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yläkäsitteet

• seinävaate

Vieruskäsitteet

• gobeliini, ryijy

Alakäsitteet

• lapinraanu

Aiheesta muualla

• raanu Kielitoimiston sanakirjassa