raapiminen

Suomi

Substantiivi

raapiminen (38)

1. se, että raavitaan

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raapiminen	raapimiset
genetiivi	raapimisen	raapimisten raapimisien
partitiivi	raapimista	raapimisia
akkusatiivi	raapiminen; raapimisen	raapimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	raapimisessa	raapimisissa
elatiivi	raapimisesta	raapimisista
illatiivi	raapimiseen	raapimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raapimisella	raapimisilla
ablatiivi	raapimiselta	raapimisilta
allatiivi	raapimiselle	raapimisille
muut sijamuodot
essiivi	raapimisena (raapimisna)	raapimisina
translatiivi	raapimiseksi	raapimisiksi
abessiivi	raapimisetta	raapimisitta
instruktiivi	–	raapimisin
komitatiivi	–	raapimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	raapimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	raapimis-

Etymologia

• teonnimi verbistä raapia

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• raapimispuu