railo

Suomi

Substantiivi

railo (1)

1. jäähän ilmestyvä halkeama
2. (kuvaannollisesti) ehdoton, ylittämätön ero tai eroavaisuus

   Raja railona aukeaa.

   Edessä Aasia, Itä.

   Takana Länttä ja Eurooppaa;

   varjelen, vartija, sitä. (Uuno Kailas)

3. jäähän avattu väylä

   Jäänmurtaja teki viime yönä mantereen puolelle uuden railon.

4. (geologia) halkeama

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑi̯lo/
• tavutus: rai‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	railo	railot
genetiivi	railon	railojen
partitiivi	railoa	railoja
akkusatiivi	railo; railon	railot
sisäpaikallissijat
inessiivi	railossa	railoissa
elatiivi	railosta	railoista
illatiivi	railoon	railoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	railolla	railoilla
ablatiivi	railolta	railoilta
allatiivi	railolle	railoille
muut sijamuodot
essiivi	railona	railoina
translatiivi	railoksi	railoiksi
abessiivi	railotta	railoitta
instruktiivi	–	railoin
komitatiivi	–	railoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	railo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. jäähän ilmestyvä halkeama, myös kuvaannollisesti

englanti: chasm, crack, fault norja: råk

viro: jäälõhe

Liittyvät sanat

• railosilta
• railoton
• railoutua

Johdokset

• adjektiivit: railoinen

Yhdyssanat

railolossi, railosilta

Aiheesta muualla

• railo Kielitoimiston sanakirjassa
• railo Tieteen termipankissa