rajain

Suomi

Substantiivi

rajain (33)

1. työkalu tai laite, jota käytetään (jonkin) rajaamiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑjɑi̯n/
• tavutus: ra‧jain

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rajain	rajaimet
genetiivi	rajaimen	rajaimien rajainten
partitiivi	rajainta	rajaimia
akkusatiivi	rajain; rajaimen	rajaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rajaimessa	rajaimissa
elatiivi	rajaimesta	rajaimista
illatiivi	rajaimeen	rajaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rajaimella	rajaimilla
ablatiivi	rajaimelta	rajaimilta
allatiivi	rajaimelle	rajaimille
muut sijamuodot
essiivi	rajaimena (rajainna)	rajaimina
translatiivi	rajaimeksi	rajaimiksi
abessiivi	rajaimetta	rajaimitta
instruktiivi	–	rajaimin
komitatiivi	–	rajaimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rajaime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rajain-

Etymologia

• johdos rajata + -in

Aiheesta muualla

• rajain Kielitoimiston sanakirjassa