rajoite

Suomi

Substantiivi

rajoite (48-C)

1. määräys, rajoitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑjoi̯t̪eˣ/
• tavutus: ra‧joi‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rajoite	rajoitteet
genetiivi	rajoitteen	rajoitteiden rajoitteitten
partitiivi	rajoitetta	rajoitteita
akkusatiivi	rajoite; rajoitteen	rajoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rajoitteessa	rajoitteissa
elatiivi	rajoitteesta	rajoitteista
illatiivi	rajoitteeseen	rajoitteisiin rajoitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rajoitteella	rajoitteilla
ablatiivi	rajoitteelta	rajoitteilta
allatiivi	rajoitteelle	rajoitteille
muut sijamuodot
essiivi	rajoitteena	rajoitteina
translatiivi	rajoitteeksi	rajoitteiksi
abessiivi	rajoitteetta	rajoitteitta
instruktiivi	–	rajoittein
komitatiivi	–	rajoitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rajoittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rajoitet-

Etymologia

johdos verbistä rajoittaa

Käännökset

1. määräys, rajoitus

englanti: constraint

Liittyvät sanat

• määräys, rajoitus

Yhdyssanat

• budjettirajoite
• toimintarajoitteinen

Aiheesta muualla

• rajoite Kielitoimiston sanakirjassa