ranskatar

Suomi

Substantiivi

ranskatar (32-C)

1. (vanhahtava) ranskalainen nainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑnskɑt̪ɑr/
• tavutus: rans‧ka‧tar

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ranskatar	ranskattaret
genetiivi	ranskattaren	ranskatarten ranskattarien
partitiivi	ranskatarta	ranskattaria
akkusatiivi	ranskatar; ranskattaren	ranskattaret
sisäpaikallissijat
inessiivi	ranskattaressa	ranskattarissa
elatiivi	ranskattaresta	ranskattarista
illatiivi	ranskattareen	ranskattariin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ranskattarella	ranskattarilla
ablatiivi	ranskattarelta	ranskattarilta
allatiivi	ranskattarelle	ranskattarille
muut sijamuodot
essiivi	ranskattarena (ranskatarna)	ranskattarina
translatiivi	ranskattareksi	ranskattariksi
abessiivi	ranskattaretta	ranskattaritta
instruktiivi	–	ranskattarin
komitatiivi	–	ranskattarine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ranskattare-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ranskatar-

Etymologia

• sana Ranska + johdin -tar

Aiheesta muualla

• ranskatar Kielitoimiston sanakirjassa