ranti

Suomi

Substantiivi

ranti

1. (slangia) jalkineen pohjan reunus

   Vasemman kengän rantin ompeleessa on löysää.

   Ennen rantit passattiin likeillä ja sitten ommeltiin koneella.

   Rantien käsinleikkaus oli vaativaa puuhaa.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ranti	rantit
genetiivi	rantin	rantien (rantein)
partitiivi	rantia	ranteja
akkusatiivi	ranti; rantin	rantit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rantissa	ranteissa
elatiivi	rantista	ranteista
illatiivi	rantiin	ranteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rantilla	ranteilla
ablatiivi	rantilta	ranteilta
allatiivi	rantille	ranteille
muut sijamuodot
essiivi	rantina	ranteina
translatiivi	rantiksi	ranteiksi
abessiivi	rantitta	ranteitta
instruktiivi	–	rantein
komitatiivi	–	ranteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ranti-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• Ruotsin kielen sanasta rand

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

rantikenkä, rantinahka