rappari

Suomi

Substantiivi

rappari (6)

1. (rakennusala) rappaaja
2. (rakennusala, halventava) muurari
3. (historia) ryöstäjä, raiskaaja, tuhoaja, erityisesti karjalainen sissi pitkän vihan eli rappasodan aikana 1500-luvulla

   Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! (Nälkämaan laulu)

4. (puhekieltä) räppäri, rap-muusikko
5. (puhekieltä) hunsvotti, heitukka
6. (puhekieltä, halventava) vapaamuurari

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑpːɑri/
• tavutus: rap‧pa‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rappari	rapparit
genetiivi	rapparin	rapparien rappareiden rappareitten
partitiivi	rapparia	rappareita rappareja
akkusatiivi	rappari; rapparin	rapparit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rapparissa	rappareissa
elatiivi	rapparista	rappareista
illatiivi	rappariin	rappareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rapparilla	rappareilla
ablatiivi	rapparilta	rappareilta
allatiivi	rapparille	rappareille
muut sijamuodot
essiivi	rapparina	rappareina
translatiivi	rappariksi	rappareiksi
abessiivi	rapparitta	rappareitta
instruktiivi	–	rapparein
komitatiivi	–	rappareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rappari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

[1. ja 2] rappaaja, muurari: verbi rapata ((vahva) vokaalivartalo rappaa- ) + johdin -ri tai suoraan ruotsin sanasta rappare

Käännökset

1. rappaaja

Ks. rappaaja

3. rap-muusikko

Ks. räppäri

Aiheesta muualla

• rappari Kielitoimiston sanakirjassa