rappio

Suomi

Substantiivi

rappio (3)

1. rappeutuminen, ränsistyminen

   Rakennukset ovat rappiolla.

2. (moraalinen) turmeltuminen, dekadenssi

   Kokonaisen kansakunnan rappio oli minun harteillani.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑp.pi.o/
• tavutus: rap‧pi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rappio	rappiot
genetiivi	rappion	rappioiden rappioitten
partitiivi	rappiota	rappioita
akkusatiivi	rappio; rappion	rappiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	rappiossa	rappioissa
elatiivi	rappiosta	rappioista
illatiivi	rappioon	rappioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rappiolla	rappioilla
ablatiivi	rappiolta	rappioilta
allatiivi	rappiolle	rappioille
muut sijamuodot
essiivi	rappiona	rappioina
translatiivi	rappioksi	rappioiksi
abessiivi	rappiotta	rappioitta
instruktiivi	–	rappioin
komitatiivi	–	rappioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rappio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. rappeutuminen, ränsistyminen

viro: allakäik

2. turmeltuminen, dekadenssi

englanti: degeneracy

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: rappiollinen
• verbit: rappioittaa, rappioitua

Yhdyssanat

• rappioalkoholisti, rappiomusiikki, rappiostriimaus, rappiotila, rappiotubettaja

Aiheesta muualla

• rappio Kielitoimiston sanakirjassa
• rappio Suomen etymologisessa sanakirjassa