rappu

Suomi

Substantiivi

rappu (1-B)

1. (arkikieltä) porras, askelma

   istua alimmalla rapulla

2. (arkikieltä) porraskäytävä

   asua A-rapussa

   ravata rapussa

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑpːu/
• tavutus: rap‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rappu	raput
genetiivi	rapun	rappujen
partitiivi	rappua	rappuja
akkusatiivi	rappu; rapun	raput
sisäpaikallissijat
inessiivi	rapussa	rapuissa
elatiivi	rapusta	rapuista
illatiivi	rappuun	rappuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rapulla	rapuilla
ablatiivi	rapulta	rapuilta
allatiivi	rapulle	rapuille
muut sijamuodot
essiivi	rappuna	rappuina
translatiivi	rapuksi	rapuiksi
abessiivi	raputta	rapuitta
instruktiivi	–	rapuin
komitatiivi	–	rappuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rapu-
vahva vartalo	rappu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin kielestä, trappa

Käännökset

1. askelma

ruotsi: trappa

viro: trepp

2. porraskäytävä

viro: trepikoda

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: rappunen

Yhdyssanat

rappukäytävä, rappuralli

Idiomit

• B-rappu anaali
• B-rapun rassaaja homo

Aiheesta muualla

• rappu Kielitoimiston sanakirjassa