rasite

Katso artikkeli Rasite Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

rasite (48-C)

1. (oikeustiede) kiinteistöön kohdistuva muun kuin omistajan oikeus, joka rajoittaa hänen valtaansa käyttää kiinteistöä
2. rasitus

   taloudelliset rasitteet

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑsit̪eˣ/
• tavutus: ra‧si‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rasite	rasitteet
genetiivi	rasitteen	rasitteiden rasitteitten
partitiivi	rasitetta	rasitteita
akkusatiivi	rasite; rasitteen	rasitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rasitteessa	rasitteissa
elatiivi	rasitteesta	rasitteista
illatiivi	rasitteeseen	rasitteisiin rasitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rasitteella	rasitteilla
ablatiivi	rasitteelta	rasitteilta
allatiivi	rasitteelle	rasitteille
muut sijamuodot
essiivi	rasitteena	rasitteina
translatiivi	rasitteeksi	rasitteiksi
abessiivi	rasitteetta	rasitteitta
instruktiivi	–	rasittein
komitatiivi	–	rasitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rasittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rasitet-

Etymologia

• verbi rasittaa (heikko vartalo rasita- ) + johdin -e

Käännökset

1. kiinteistöön kohdistuva muun kuin omistajan oikeus, joka rajoittaa hänen valtaansa käyttää kiinteistöä

englanti: encumbrance

viro: servituut

Liittyvät sanat

• (oikeustiede) rasitetie, tierasite

Johdokset

• adjektiivit: rasitteinen

Yhdyssanat

rakennusrasite, rasiteoikeus, rasitesopimus, rasitetodistus

Anagrammit

aresti, asteri, rietas

Aiheesta muualla

• rasite Kielitoimiston sanakirjassa