ratsukko

Suomi

Substantiivi

ratsukko (4-A)

1. (ratsastus) ratsastajan ja ratsun muodostama toimiva kokonaisuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑt̪sukːo/
• tavutus: rat‧suk‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ratsukko	ratsukot
genetiivi	ratsukon	ratsukoiden ratsukoitten ratsukkojen
partitiivi	ratsukkoa	ratsukkoja ratsukoita
akkusatiivi	ratsukko; ratsukon	ratsukot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ratsukossa	ratsukoissa
elatiivi	ratsukosta	ratsukoista
illatiivi	ratsukkoon	ratsukkoihin ratsukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ratsukolla	ratsukoilla
ablatiivi	ratsukolta	ratsukoilta
allatiivi	ratsukolle	ratsukoille
muut sijamuodot
essiivi	ratsukkona	ratsukkoina ratsukoina
translatiivi	ratsukoksi	ratsukoiksi
abessiivi	ratsukotta	ratsukoitta
instruktiivi	–	ratsukoin
komitatiivi	–	ratsukkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ratsuko-
vahva vartalo	ratsukko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ratsu + -kko

Käännökset

1. ratsastajan ja ratsun muodostama toimiva kokonaisuus

englanti: horse and rider espanja: caballo y jinete m.

ruotsi: ekipage

Liittyvät sanat

• ratsastaja, ratsu

Vieruskäsitteet

• koirakko

Aiheesta muualla

• ratsukko Kielitoimiston sanakirjassa