regno

Italia

Substantiivi

regno m. (monikko regni [luo])

1. kuningaskunta
2. (taksonomia) -kunta

   il regno dei funghi

Liittyvät sanat

• re

Verbi

regno

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä regnare

Latina

Substantiivi

rēgnō

1. yksikön datiivimuoto sanasta rēgnum
2. yksikön ablatiivimuoto sanasta rēgnum

Verbi

rēgnō (I) (akt. prees. inf. rēgnāre, ind. perf. y. 1. p. rēgnāvī, part. perf. rēgnātus) (taivutus[luo])

1. hallita