re

Suomi

Substantiivi

re (21)

1. (musiikki) solmisaatiossa sävelasteikon toinen sävel

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	re	ret
genetiivi	ren	reiden reitten
partitiivi	retä	reitä
akkusatiivi	re; ren	ret
sisäpaikallissijat
inessiivi	ressä	reissä
elatiivi	restä	reistä
illatiivi	rehen	reihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rellä	reillä
ablatiivi	reltä	reiltä
allatiivi	relle	reille
muut sijamuodot
essiivi	renä	reinä
translatiivi	reksi	reiksi
abessiivi	rettä	reittä
instruktiivi	–	rein
komitatiivi	–	reine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	re-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Ainu

Numeraali

re (katakana: レ)

1. (kardinaaliluku) kolme, luku 3

Huomautukset

Käytetään substantiivien määreenä, ei koskaan yksinään. Itsenäisesti esiintyvä muoto on rep

Liittyvät sanat

• rep, ren, resuy, re ikasma wan, rep ikasma wanpe, re ikasma hotne, rep ikasma hotnep
• wan etuhotne, wan erehotne, rehotne
• sine, tu, re, ine, asikne, iwan, arwan, tupesan, sinepesan, wan, hotne

Albania

Substantiivi

re f.

1. pilvi

Englanti

Prepositio

re

1. liittyen, koskien

Substantiivi

re

1. (musiikki) re

Italia

Substantiivi

re m. (monikko re)

1. kuningas
2. (shakki) kuningas

Ääntäminen

• IPA: /re/

Substantiivi

re m. (ei monikkoa)

1. (musiikki) re (suhteellisella sävelasteikolla)
2. (musiikki) d (absoluuttisella sävelasteikolla)

Ääntäminen

• IPA: /rɛ:/

Japani

Latinisointi

re

1. rōmaji-transkriptio sanasta れ
2. rōmaji-transkriptio sanasta レ

Kis

Verbi

re

1. nähdä

Latina

Substantiivi

rē

1. yksikön ablatiivimuoto sanasta rēs