rekki

Suomi

Substantiivi

rekki (5-A)

1. yksi telinevoimistelun suorituspaikoista: pylväiden ja vaijerien avulla tuetusta vaakasuorasta terästangosta koostuva voimisteluteline
2. (murteellinen) mikä tahansa (varsinkin ripustamiseen tarkoitettu) vaakasuora tanko

Ääntäminen

• IPA: [ˈrekːi]

Tavutus

• tavutus: rek‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rekki	rekit
genetiivi	rekin	rekkien (rekkein)
partitiivi	rekkiä	rekkejä
akkusatiivi	rekki; rekin	rekit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rekissä	rekeissä
elatiivi	rekistä	rekeistä
illatiivi	rekkiin	rekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rekillä	rekeillä
ablatiivi	rekiltä	rekeiltä
allatiivi	rekille	rekeille
muut sijamuodot
essiivi	rekkinä	rekkeinä
translatiivi	rekiksi	rekeiksi
abessiivi	rekittä	rekeittä
instruktiivi	–	rekein
komitatiivi	–	rekkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	reki-
vahva vartalo	rekki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. voimisteluteline

englanti: horizontal bar, high bar ruotsi: räck

turkki: barfiks

2. vaakasuora tanko

Ks. tanko

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• (voimisteluteline) rekkiliike, rekkivoimistelu, rekkispesialisti
• (vaakasuora tanko) vaaterekki

Aiheesta muualla

• rekki Kielitoimiston sanakirjassa