remu

Suomi

Substantiivi

remu (1)

1. kovan juhlinnan aiheuttama meteli tai liikehdintä

Ääntäminen

• IPA: /ˈremu/
• tavutus: re‧mu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	remuo	remot
genetiivi	remon	remuojen
partitiivi	remuoa	remuoja
akkusatiivi	remuo; remon	remot
sisäpaikallissijat
inessiivi	remossa	remoissa
elatiivi	remosta	remoista
illatiivi	remuoon	remuoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	remolla	remoilla
ablatiivi	remolta	remoilta
allatiivi	remolle	remoille
muut sijamuodot
essiivi	remuona	remuoina
translatiivi	remoksi	remoiksi
abessiivi	remotta	remoitta
instruktiivi	–	remoin
komitatiivi	–	remuoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	remo-
vahva vartalo	remuo-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• remuta, remahtaa

Johdokset

• adjektiivit: remuisa

Yhdyssanat

• remujuhla

Aiheesta muualla

• remu Kielitoimiston sanakirjassa