remuava

Suomi

Verbi

remuava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä remuta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	remuava	remuavat
genetiivi	remuavan	remuavien (remuavain)
partitiivi	remuavaa	remuavia
akkusatiivi	remuava; remuavan	remuavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	remuavassa	remuavissa
elatiivi	remuavasta	remuavista
illatiivi	remuavaan	remuaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	remuavalla	remuavilla
ablatiivi	remuavalta	remuavilta
allatiivi	remuavalle	remuaville
muut sijamuodot
essiivi	remuavana	remuavina
translatiivi	remuavaksi	remuaviksi
abessiivi	remuavatta	remuavitta
instruktiivi	–	remuavin
komitatiivi	–	remuavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	remuava-
vahva vartalo	remuava-
konsonantti- vartalo	-