repliikki

Suomi

Substantiivi

repliikki (5)

1. näyttelijän vuorosana
2. (laajemmin) (naseva) vastaus, puheenvuoro

Ääntäminen

• IPA: /ˈrepliːkːi/
• tavutus: rep‧liik‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	repliikki	repliikit
genetiivi	repliikin	repliikkien (repliikkein)
partitiivi	repliikkiä	repliikkejä
akkusatiivi	repliikki; repliikin	repliikit
sisäpaikallissijat
inessiivi	repliikissä	repliikeissä
elatiivi	repliikistä	repliikeistä
illatiivi	repliikkiin	repliikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	repliikillä	repliikeillä
ablatiivi	repliikiltä	repliikeiltä
allatiivi	repliikille	repliikeille
muut sijamuodot
essiivi	repliikkinä	repliikkeinä
translatiivi	repliikiksi	repliikeiksi
abessiivi	repliikittä	repliikeittä
instruktiivi	–	repliikein
komitatiivi	–	repliikkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	repliiki-
vahva vartalo	repliikki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin kielen replik kautta ranskan kielestä, réplique

Käännökset

1. näyttelijän vuorosana

ranska: réplique f.

ruotsi: replik

Liittyvät sanat

• kuiskaaja

Johdokset

• verbit: replikoida

Yhdyssanat

iskurepliikki, repliikkipuheenvuoro

Aiheesta muualla

• repliikki Kielitoimiston sanakirjassa
• repliikki Tieteen termipankissa