retale

Suomi

Substantiivi

retale (48)

1. heittiö, kunniaton tai moraaliton henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈret̪ɑleˣ/
• tavutus: re‧ta‧le

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	retale	retaleet
genetiivi	retaleen	retaleiden retaleitten
partitiivi	retaletta	retaleita
akkusatiivi	retale; retaleen	retaleet
sisäpaikallissijat
inessiivi	retaleessa	retaleissa
elatiivi	retaleesta	retaleista
illatiivi	retaleeseen	retaleisiin retaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	retaleella	retaleilla
ablatiivi	retaleelta	retaleilta
allatiivi	retaleelle	retaleille
muut sijamuodot
essiivi	retaleena	retaleina
translatiivi	retaleeksi	retaleiksi
abessiivi	retaleetta	retaleitta
instruktiivi	–	retalein
komitatiivi	–	retaleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	retalee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	retalet-