riemu

Suomi

Substantiivi

riemu (1)

1. suuri ilo

Ääntäminen

• IPA: /ˈrie̯mu/
• tavutus: rie‧mu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riemu	riemut
genetiivi	riemun	riemujen
partitiivi	riemua	riemuja
akkusatiivi	riemu; riemun	riemut
sisäpaikallissijat
inessiivi	riemussa	riemuissa
elatiivi	riemusta	riemuista
illatiivi	riemuun	riemuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riemulla	riemuilla
ablatiivi	riemulta	riemuilta
allatiivi	riemulle	riemuille
muut sijamuodot
essiivi	riemuna	riemuina
translatiivi	riemuksi	riemuiksi
abessiivi	riemutta	riemuitta
instruktiivi	–	riemuin
komitatiivi	–	riemuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riemu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. suuri ilo

englanti: elation unkari: öröm, gyönyör

viro: rõõm

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: riemuinen, riemuisa, riemukas, riemullinen
• verbit: riemuita

Yhdyssanat

riemuhuuto, riemuidiootti, riemujuhla, riemukaari, riemulaulu, riemumaisteri, riemumieli, riemunkirjava, riemuntunne, riemurasia, riemusaatto, riemutohtori, riemuvoitto, voitonriemu

Aiheesta muualla

• riemu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa