rienaus

Suomi

Substantiivi

rienaus (39)

1. rienaaminen
2. rienaavaksi tarkoitettu väittämä

Ääntäminen

• IPA: /ˈrie̯nɑus/ tai /ˈrie̯nɑu̯s/
• tavutus: rie‧na‧us / rie‧naus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rienaus	rienaukset
genetiivi	rienauksen	rienausten rienauksien
partitiivi	rienausta	rienauksia
akkusatiivi	rienaus; rienauksen	rienaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rienauksessa	rienauksissa
elatiivi	rienauksesta	rienauksista
illatiivi	rienaukseen	rienauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rienauksella	rienauksilla
ablatiivi	rienaukselta	rienauksilta
allatiivi	rienaukselle	rienauksille
muut sijamuodot
essiivi	rienauksena	rienauksina
translatiivi	rienaukseksi	rienauksiksi
abessiivi	rienauksetta	rienauksitta
instruktiivi	–	rienauksin
komitatiivi	–	rienauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rienaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rienaus-

Etymologia

• verbi rienata (vokaalivartalo rienaa- ) + johdin -us

Aiheesta muualla

• rienaus Kielitoimiston sanakirjassa