riepu

Suomi

Substantiivi

riepu (1-E)

1. rukka, parka
2. rätti
3. (murteellinen, kuvaannollisesti) rikkinäinen vaate

Ääntäminen

• IPA: /ˈrie̯pu/
• tavutus: rie‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riepu	rievut
genetiivi	rievun	riepujen
partitiivi	riepua	riepuja
akkusatiivi	riepu; rievun	rievut
sisäpaikallissijat
inessiivi	rievussa	rievuissa
elatiivi	rievusta	rievuista
illatiivi	riepuun	riepuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rievulla	rievuilla
ablatiivi	rievulta	rievuilta
allatiivi	rievulle	rievuille
muut sijamuodot
essiivi	riepuna	riepuina
translatiivi	rievuksi	rievuiksi
abessiivi	rievutta	rievuitta
instruktiivi	–	rievuin
komitatiivi	–	riepuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rievu-
vahva vartalo	riepu-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• [1] raukka, poloinen
• [2] räsy
• [3] rääsy, vaateriepu

Yhdyssanat

• uniriepu, vaateriepu

Aiheesta muualla

• riepu Kielitoimiston sanakirjassa
• riepu Suomen etymologisessa sanakirjassa