riippuminen

Suomi

Substantiivi

riippuminen (38)

1. riippua-verbistä muodostettu teonnimi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riippuminen	riippumiset
genetiivi	riippumisen	riippumisten riippumisien
partitiivi	riippumista	riippumisia
akkusatiivi	riippuminen; riippumisen	riippumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	riippumisessa	riippumisissa
elatiivi	riippumisesta	riippumisista
illatiivi	riippumiseen	riippumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riippumisella	riippumisilla
ablatiivi	riippumiselta	riippumisilta
allatiivi	riippumiselle	riippumisille
muut sijamuodot
essiivi	riippumisena (riippumisna)	riippumisina
translatiivi	riippumiseksi	riippumisiksi
abessiivi	riippumisetta	riippumisitta
instruktiivi	–	riippumisin
komitatiivi	–	riippumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riippumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	riippumis-

Etymologia

verbi riippua + johdin -minen

Käännökset

1. riippuminen

englanti: hanging

turkki: sarkma

Liittyvät sanat

• riippua
• riippuvainen

Verbi

riippuminen

1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä riippua