riite

Suomi

Substantiivi

riite (48-C)

1. ohut, aluksi seittimäinen jääkerros veden pinnalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈriːt̪eˣ/
• tavutus: rii‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riite	riitteet
genetiivi	riitteen	riitteiden riitteitten
partitiivi	riitettä	riitteitä
akkusatiivi	riite; riitteen	riitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	riitteessä	riitteissä
elatiivi	riitteestä	riitteistä
illatiivi	riitteeseen	riitteisiin riitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riitteellä	riitteillä
ablatiivi	riitteeltä	riitteiltä
allatiivi	riitteelle	riitteille
muut sijamuodot
essiivi	riitteenä	riitteinä
translatiivi	riitteeksi	riitteiksi
abessiivi	riitteettä	riitteittä
instruktiivi	–	riittein
komitatiivi	–	riitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	riitet-

Etymologia

• verbi riittää (heikko vartalo riitä- ) + johdin -e

Käännökset

1. ohut, aluksi seittimäinen jääkerros veden pinnalla

unkari: jéghártya

Liittyvät sanat

• jää
• kuura
• riittämä
• riittää

Johdokset

• adjektiivit: riitteinen
• substantiivit: riittymä
• verbit: riittyä

Yhdyssanat

jääriite

Aiheesta muualla

• riite Kielitoimiston sanakirjassa
• riite Tieteen termipankissa