riki

Suomi

Substantiivi

riki (5)

1. takila
2. (merenkulku) perämoottorin lohkon ja kavitaatiolevyn välinen osa

Ääntäminen

• IPA: /ˈriki/
• tavutus: ri‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riki	rikit
genetiivi	rikin	rikien (rikein)
partitiivi	rikiä	rikejä
akkusatiivi	riki; rikin	rikit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rikissä	rikeissä
elatiivi	rikistä	rikeistä
illatiivi	rikiin	rikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rikillä	rikeillä
ablatiivi	rikiltä	rikeiltä
allatiivi	rikille	rikeille
muut sijamuodot
essiivi	rikinä	rikeinä
translatiivi	rikiksi	rikeiksi
abessiivi	rikittä	rikeittä
instruktiivi	–	rikein
komitatiivi	–	rikeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riki-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. takila

Ks. takila

Liittyvät sanat

• rikata
• rikkaaminen

Aiheesta muualla

• riki Kielitoimiston sanakirjassa

Kambera

Verbi

riki

1. nauraa