rikkonainen

Suomi

Adjektiivi

rikkonainen (38)

1. rikkinäinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrikːoˌnɑi̯nen/
• tavutus: rik‧ko‧nai‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rikkonainen	rikkonaiset
genetiivi	rikkonaisen	rikkonaisten rikkonaisien
partitiivi	rikkonaista	rikkonaisia
akkusatiivi	rikkonainen; rikkonaisen	rikkonaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rikkonaisessa	rikkonaisissa
elatiivi	rikkonaisesta	rikkonaisista
illatiivi	rikkonaiseen	rikkonaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rikkonaisella	rikkonaisilla
ablatiivi	rikkonaiselta	rikkonaisilta
allatiivi	rikkonaiselle	rikkonaisille
muut sijamuodot
essiivi	rikkonaisena (rikkonaisna)	rikkonaisina
translatiivi	rikkonaiseksi	rikkonaisiksi
abessiivi	rikkonaisetta	rikkonaisitta
instruktiivi	–	rikkonaisin
komitatiivi	–	rikkonaisine
vartalot
vokaalivartalo	rikkonaise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rikkonais-

Etymologia

• rikko + -nainen

Aiheesta muualla

• rikkonainen Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 423 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa