rimpi

Suomi

Substantiivi

rimpi (7-H)

1. märkä, upottava kohta suossa
2. vesikasvisukuun (Butomus) kuuluva kasvilaji tai -yksilö; käytännössä vain sarjarimpi

Ääntäminen

• IPA: /ˈrimpi/
• tavutus: rim‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rimpi	rimmet
genetiivi	rimmen	rimpien (rimpein)
partitiivi	rimpeä	rimpiä
akkusatiivi	rimpi; rimmen	rimmet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rimmessä	rimmissä
elatiivi	rimmestä	rimmistä
illatiivi	rimpeen	rimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rimmellä	rimmillä
ablatiivi	rimmeltä	rimmiltä
allatiivi	rimmelle	rimmille
muut sijamuodot
essiivi	rimpenä	rimpinä
translatiivi	rimmeksi	rimmiksi
abessiivi	rimmettä	rimmittä
instruktiivi	–	rimmin
komitatiivi	–	rimpine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rimme-
vahva vartalo	rimpe-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. märkä, upottava kohta suossa

inarinsaame: lyeivee, nješši, čäcijeggi

2. vesikasvi

venäjä: сусак

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• rimpiletto, rimpineva, rimpisammal, rimpisuo, rimpivesiherne, sarjarimpi

Synonyymit

• hete, rimmi

Aiheesta muualla

• rimpi Kielitoimiston sanakirjassa
• rimpi Tieteen termipankissa