rinkeli

Suomi

Substantiivi

rinkeli (6)

1. renkaan t. silmukan muotoinen leivonnainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈriŋkeli/
• tavutus: rin‧ke‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rinkeli	rinkelit
genetiivi	rinkelin	rinkelien rinkeleiden rinkeleitten
partitiivi	rinkeliä	rinkeleitä rinkelejä
akkusatiivi	rinkeli; rinkelin	rinkelit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rinkelissä	rinkeleissä
elatiivi	rinkelistä	rinkeleistä
illatiivi	rinkeliin	rinkeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rinkelillä	rinkeleillä
ablatiivi	rinkeliltä	rinkeleiltä
allatiivi	rinkelille	rinkeleille
muut sijamuodot
essiivi	rinkelinä	rinkeleinä
translatiivi	rinkeliksi	rinkeleiksi
abessiivi	rinkelittä	rinkeleittä
instruktiivi	–	rinkelein
komitatiivi	–	rinkeleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rinkeli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. renkaan t. silmukan muotoinen leivonnainen

kroatia: (suolainen, silmukan muotoinen) perec m., (vesirinkeli) bejgl m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

bagelrinkeli, vesirinkeli, viipurinrinkeli

Aiheesta muualla

• rinkeli Kielitoimiston sanakirjassa