ripe

Suomi

Substantiivi

ripe (48-B)

1. vähäinen jäännös, jäänne

   Kakkulautasella oli vain rippeet jäljellä.

2. minimaalisen vähäinen määrä

   Kouluun mennessä hallussamme ovat vain matematiikan rippeet, mutta pian tietoa karttuu.

   Ei saanut silmäänsä unen ripettäkään.

Ääntäminen

• IPA: /ˈripeˣ/
• tavutus: ri‧pe

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ripe	rippeet
genetiivi	rippeen	rippeiden rippeitten
partitiivi	ripettä	rippeitä
akkusatiivi	ripe; rippeen	rippeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rippeessä	rippeissä
elatiivi	rippeestä	rippeistä
illatiivi	rippeeseen	rippeisiin rippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rippeellä	rippeillä
ablatiivi	rippeeltä	rippeiltä
allatiivi	rippeelle	rippeille
muut sijamuodot
essiivi	rippeenä	rippeinä
translatiivi	rippeeksi	rippeiksi
abessiivi	rippeettä	rippeittä
instruktiivi	–	rippein
komitatiivi	–	rippeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rippee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ripet-

Liittyvät sanat

• hiukka
• jäänne
• muru
• rahtu
• ripeksiä
• tilkka

Yhdyssanat

voimanripe

Aiheesta muualla

• ripe Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Adjektiivi

ripe

1. kypsä

   ripe apples - kypsät omenat

   ripe cheese - kypsä juusto

   at the ripe age of 85 - kypsässä 85 vuoden iässä

   the time was ripe for the changes - aika oli kypsä näille muutoksille

   level-headed, ripe judgemtusent - järkevä, kypsä arvio(intikyky)

2. täysikokoinen, teurasvalmis
3. kypsynyt, kehittynyt
4. täyteläinen

   ripe lips

5. rohkea, roisi, ronski

   the ripe language of his poetry caused a scandal

6. voimakas haju

Liittyvät sanat

• ripen, ripeness, rip-off
• mature

Substantiiivi

ripe

1. joenpenkka, jokipenger

Verbi

ripe

1. kypsyä, kehittyä
2. kypsyttää, kehittää