rissa

Suomi

Substantiivi

rissa (9)

1. (murteellinen) rulla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rissa	rissat
genetiivi	rissan	rissojen (rissain)
partitiivi	rissaa	rissoja
akkusatiivi	rissa; rissan	rissat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rissassa	rissoissa
elatiivi	rissasta	rissoista
illatiivi	rissaan	rissoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rissalla	rissoilla
ablatiivi	rissalta	rissoilta
allatiivi	rissalle	rissoille
muut sijamuodot
essiivi	rissana	rissoina
translatiivi	rissaksi	rissoiksi
abessiivi	rissatta	rissoitta
instruktiivi	–	rissoin
komitatiivi	–	rissoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rissa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• trissa

Italia

Substantiivi

rissa f. (monikko risse[luo])

1. tappelu

Verbi

rissa

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rissare
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rissare