rita

Suomi

Substantiivi

rita (9-F)

1. kolmiseinäinen pyydys, jonka peräseinän varaan vivulla viritetään kansi, mikä lauetessaan salpaa eläimen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrit̪ɑ/
• tavutus: ri‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rita	ridat
genetiivi	ridan	ritojen (ritain)
partitiivi	ritaa	ritoja
akkusatiivi	rita; ridan	ridat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ridassa	ridoissa
elatiivi	ridasta	ridoista
illatiivi	ritaan	ritoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ridalla	ridoilla
ablatiivi	ridalta	ridoilta
allatiivi	ridalle	ridoille
muut sijamuodot
essiivi	ritana	ritoina
translatiivi	ridaksi	ridoiksi
abessiivi	ridatta	ridoitta
instruktiivi	–	ridoin
komitatiivi	–	ritoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rida-
vahva vartalo	rita-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• rita Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• http://runeberg.org/pieni/3/0067.html

Kroatia

Verbi

rita

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä ritati

Ruotsi

Verbi

• rita (1)
• rita (epäsäännöllinen)

1. piirtää

Taivutus

Taivutus – rita
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	ritar [luo]	ritas
imperfekti	ritade	ritades
supiini	ritat	ritats
imperatiivi	rita	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: rita
• passiivin infinitiivi: ritas
• aktiivin part. prees: ritande [luo]
• passiivin part. prees: ritandes
• part. perf.: yl. ritad, n. ritat, määr./mon. ritade

Taivutus – rita
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	riter	rits, rites
imperfekti	ret	rets
supiini	ritit	ritits
imperatiivi	rit	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: rita
• passiivin infinitiivi: ritas
• aktiivin part. prees: ritande
• passiivin part. prees: ritandes
• part. perf.: yl. riten, n. ritet, määr./mon. ritna

Liittyvät sanat

• ritning